Johtojatkis osa 5: Johtajuustutkimuksen vaikeus

Johtajuuskäsite on erittäin monimutkainen ja monikerroksinen kokonaisuus, jonka tutkiminen ja tulkitseminen ovat taidetta. Harvassa ovat ne johtajuustutkimukset, jotka ovat pystyneet lisäämään johtajuusilmiön monimuotoisuuden ymmärrettävyyttä.

Edelleen moni johtajuustutkimus perustuu kvantitatiivisiin menetelmiin. Otetaan nyt esimerkiksi suomalainen tutkimus, joka esitellään toisessa blogissa. Tämä on niin tyypillinen tapa ratkaista ongelmia, kerätään paljon mielipiteitä ja tehdään niistä massan avulla totuus.

Kuten esimerkissäkin, monissa tutkimuksissa haastattelujen tai kyselylomakkeiden avulla kartoitetaan eri ilmiöiden korrelaatiosuhteita ja yritetään saada aikaiseksi keinotekoinen johtamissynteesi. Tällaisten tutkimusten suurimpina heikkouksina on se, että kvantitatiiviset menetelmät on alun perin suunniteltu tutkimaan todellisuutta, jonka tulisi olla muodostunut konkreettisista ja objektiivisista rakenteista. Kvantitatiiviset menetelmät mittaavat staattisia hetkiä eivätkä niinkään dynaamisia kokonaisuuksia, jollaiseksi johtamistutkimuksen voisi maalaisjärjelläkin määritellä.

Kyselyt eivät kerro niinkään mitä tietty ihminen tekee tai käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, vaan antavat enemmänkin keskiarvon vastanneiden kesken kysytystä aihealueesta. Tällä keskiarvolla ei useinkaan ole käyttöä. Kyselyt saattavat sopia joihinkin yksityiskohtaisiin ja yksinkertaisiin asioihin, joiden tarkoitus voidaan määritellä ja mitata. Esimerkkejä tällaisista ovat sukupuoli, ikä, varallisuus jne. Kun kyselyt muuttuvat monimutkaisemmiksi, niiden tulkinta ja niihin vastaaminen siirtyy tutkijan kontrollin ulkopuolelle. Malliesimerkki tästä on organisaatiomuutokset, jotka ovat hyvinkin monikerroksisia dynaamisia prosesseja. Kvantitatiivisilla menetelmillä on hankala päästä käsiksi muutoksen onnistumiseen, epäonnistumiseen, mahdollisuuksiin ja konflikteihin.

Voisiko laadullinen tutkimus tuoda tähän helpotusta? Kvalitatiiviset menetelmät saattaisivat tuoda mahdollisuuksia tutkia johtajuusilmiötä syvällisemmin. Samalla niiden avulla voisi tunnistaa odottamattomia ilmiöitä tutkimusten yhteydessä. Dynaamisten prosessien symbolisten merkitysten tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat myös suoraviivaisempaa laadullisia menetelmiä käyttäen.

Ymmärrettävästi laadulliset tutkimusmenetelmät ovat määrällisiä menetelmiä parempia erityisesti silloin, kun ei tiedetä mitä tutkitaan. Tutkimuskysymyksistä on helppo tehdä ympäripyöreitä ja spekulatiivisia, jolloin laadulliset tutkimusmenetelmät antavat mahdollisuuden etsiä uutta tietoa.

Kyllä laadulliseenkin tutkimukseen liittyy monia ongelmia. Tällaisia työkaluja käyttävän tutkijan on pidettävä mielessä esim. haastattelumetodin rajatut mahdollisuudet kuvata tarkasti sitä, mitä haastattelutilanteen ulkopuolella todellisuudessa on tapahtunut. Haastattelutilanteissa kun usein haastateltavat pyrkivät antamaan itsestään todellisuutta positiivisemman vaikutelman. Laadullisissa tutkimusmenetelmissä korostuvat sosiaaliset normit ja kielenkäyttötavat. Parhaimmillaankin laadulliset menetelmät antavat kuitenkin vain hyviä vihjeitä, joita voidaan pyrkiä vahvistamaan havainnoin.

Yrityksissä ja työyhteisöissä harvemmin käydään tekemään laajamittaista tutkimusta johtamisjärjestelmistä ja niiden kehittämisestä. Kiireisten minuuttimanagerien käytetyimmäksi tutkimusmenetelmäksi on noussut benchmarking. Tämä se vasta pilaa viimeisenkin johtajuustutkimuksen todellisuuskontekstin. Benchmarking ei tutkimusmenetelmänä itse asiassa sovellu mihinkään.

Kuinka monessa benchmarkkaukseen perustuneessa tutkimuksessa olet nähnyt kuvauksen siitä, mitä tutkijan käsityksen mukaan tapahtui, ketkä olivat ilmiössä mukana, millainen tilanne oli kyseessä, mihin pyrittiin, millaisia reflektiivisiä tulkintoja tuloksissa tehtiin, millainen oli havainnoijien rooli ja ennakkoasenteet sekä erityisesti, mitä todellisuudessa tehtiin?

Siitä huolimatta yrityksissä tehdään pitkälle vietyjäkin johtopäätöksiä, jotka liittyvät benchmarkkaukseen tai kirjallisuustutkimukseen, jonka lähdeluettelon jokainen kirja sisältää seuraavia sanoja: ”Näin teet…”, ”Onnistu…”, ”Kuinka parannat…”, ”johda yrityksesi…”, ”Parhaat käytännöt…”, ”Mitä olemme oppineet…” jne.

Benchmarkkauksen lopputuotoksena yrityksiin on virusten lailla levinnyt tasapainotetut tuloskortit, SWOT-analyysit, sisäiset auditoinnit, kehityskeskustelut, prosessiorganisaatiot ja tulospalkkausjärjestelmät. Kaikki nämä otetaan käyttöön ymmärtämättä pätkääkään niiden teoreettisia lähtökohtia, kontekstisidonnaisuuksia ja niihin kätkettyjä sosiaalisia rakenteita.

Johtajuus jos mikä, on vaikea määritellä. Voihan jopa olla, että johtajuutta ei ole oikeasti edes olemassa! Tämän vuoksi hinku kehittää suurta teoriaa, joka selittäisi koko johtajuusilmiön ja jossa olisi vain muutamia muuttujia, on aivan turhaa.

Explore posts in the same categories: johtaminen

Avainsanat: johtajuus, johtajuustutkimus, johtaminen, johtamistutkimus

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.