Strategian perimmäistä olemusta metsästämässä
Kuten johtajuudellekin, myös strategialle löytyy mieletön määrä erilaisia määritelmiä. Asiasta on tehty niin monimutkaista ja salamyhkäistä, että jo pelkän strategiakäsitteen tutkimiseenkin tarvitaan omia tutkijaryhmiä.
Strategiaa voisi kuvailla nykyisin hyvinkin kaksijakoiseksi. Ennen strategialla tarkoitettiin niitä suunnitelmia, joita yritysjohto tulevaisuus silmälläpitäen suunnitteli ja teki. Strategia oli siis määrättyjen suunnitteluprosessien lopputulos. Mutta nykyisin strategialla saatetaan tarkoittaa kaikkia niitä toimintoja, jotka liittyvät yrityksen tulevaisuuden menestymiseen. Näiden kahden koulukunnan välinen tasapainoilu on kesken vielä monessa yrityksessä.
Viime aikoina strategia on kokenut ainakin kaksi olennaista muutosta
- Strategian luomisen lisäksi käsitteeseen lisättiin strategian toteuttaminen. Enää ei riittänyt, että strategia oli analyyttinen harjoitus, jonka lopputuloksena syntyi mappi kirjahyllylle.
- Verkostoyhteiskunnassa yritysten strategiat linkittyvät toisiinsa. Ei ole enää yhtä strategiaa, ne ovat muuttuneet strategioiden verkoiksi. Yrityksen valitsemaan strategiaan vaikuttaa niin asiakkaiden, alihankkijoiden kuin sidosryhmienkin strategiat.
Strategian perimmäiseen olemukseen kuuluu myös tarkastelu siitä, muokkaako johtaja strategiaa vai strategia johtajaa. Yleisesti esitetään, että johtajat luovat yrityksen strategian, mutta voisiko se olla toisin perin? Pystyisikö olemaan mahdollista, että strategia tekee johtajan? Voisiko strategia muokata johtajasta esiin roolin, joka oikeuttaa strategian saavuttamiseen tarvittavat keinot?
Tätä näkemystä vahvistaa muutama seikka:
- Epävarmoissa oloissa strategiaan tukeutuvan johtajan päätökset tuntuvat rationaalisilta.
- Strategia oikeuttaa johdon vallankäytön ja päätöksenteon.
- Strategia luo johdolle eräänlaisen turvaverkon ja suojamuurin, jossa on turvallista olla.
- Strategian avulla johtaja voi osoittaa rationaalisuuttaan myös sidosryhmille.
- Strategia luokittelee organisaation jäseniä tiettyihin lokeroihin. Tämä voi pönkittää johtajan identiteettiä.
Mitä strategia siis on?
Onhan niitä määritelmiä olemassa. Ensimmäinen puhuu voimavarojen jaosta, toinen johdon toimintasuunnitelmasta. Tunnetuimpia määritelmiä lienevät Mintzbergin strategiamääritelmät. Yksinkertaisin määritelmä mielestäni kuitenkin on: Nykyhetkessä tehtävät päätökset, joilla pyritään turvaamaan tulevaisuuden menestyminen.
Kaiken kaikkiaan strategia on kohtuullisen vahva johtamisteoria, jota käytetään niin hyvässä kuin pahassa. Se, onko joku yrityksen tekemä päätös strateginen, voidaan testata esimerkiksi seuraavilla kahdella kysymyksellä:
- Mitä uusia tuotteita, ympäristömuutoksia, investointeja tai organisaatiomuutoksia tehdään?
- Mitä vanhoja tuotteita, toimintoja tai yksiköitä lakkautetaan?
Fakta-lehdessä vastaavasti strategian toimivuuden pikatestiksi ehdotetaan seuraavaa kolmea kysymystä:
- Onko ihmisillä yhteinen ymmärrys siitä, mikä on tärkeää toiminnassa?
- Voiko käytössä olevan strategian kuka tahansa muistaa ja vielä sisäistää?
- Tulkitaanko strategiassa käytetyt sanat samalla tavalla?
Väitän, että liian monessa yrityksessä strategiasta on tehty salatiedettä, jonka taakse voidaan naamioida lähes kaikki johtamistoiminta. Johtuuko tämä itse strategiakäsitteen monimuotoisuudesta vai osaamattomuudesta yksinkertaistaa asioita?
Explore posts in the same categories: johtaminen, strategiaAvainsanat: johtaminen, strategia
You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.
joulukuu 15, 2009 klo 00:03
Strategia on sodan suuri suunnitelma. Strategia on se suuri suunnitelma, joka näyttää miten päästään päämäärään mahdollisimman nopeasti, edullisesti ja mahdollisimman vähin resurssein. Ei se sen kummempi ole.
Suosikkini Gary Hamel pohtii kirjassaan “The future og management”, että yritysten suurin ongelma ei ole ‘tehottomuus’ vaan ‘asiaankuulumattomuus’. Uskoisin, että nyt huomiotalouden aikana tarvitsemme strategiaa, joka on vahvempi kuin koskaan ennen ja toisaalta mahdollistaa yhä nokkelamman ja taktisemman toiminnan.
Se, että monet harrastavat strategian älyllistä pohdintaa ei ole mielestäni ollenkaan pahasta – päinvastoin, kompleksisuus on hyvä käydä läpi ennen yksikertaistuksia.
joulukuu 15, 2009 klo 10:04
Moikka Cristina,
Hyvä että otit strategia-sanan alkuperän esille. Se on hyvä aasinsilta keskustella strategian tulkinnallisista merkityksistä.
Kuten sanoit, strategia on tarkoittanut alunperin oppia siitä, kuinka sota voitetaan. Aivan käsitteen alkuajoilta asti siihen on siis liittynyt voimakkaita assosiaatioita. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi strategiaa pidetään nykyisinkin niin monimutkaisena ja salamyhkäisenä.
Postmodernisti organisaation tulkitsija saattaisi suorastaan väittää, että strategia on vain johdon macho-kieltä, jonka tarkoituksena on vain palvella johdon intressejä. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, strategiahan kuvaa käytännössä johdon valta-asemaa, ottamatta kuitenkaan itse valtaa edes esille.
joulukuu 15, 2009 klo 17:48
Olisiko tuo salamyhkäisyys ja mystisyys jotain sellaista mitä konsultit ja johtajat pitävät tahallaan yllä? Loppuisivatko hommat, jos paljastuisi, että itse strategia ei ole kovin monimutkainen juttu?
Konsultoin aikoinaan monia tehtaita, jokaisesta löytyi työntekijöitä, jotka kritisoivat johtoa ja kertoivat miten he toimisivat jos olisivat pomoja. Monilla todella hyviä ajatuksia ja ehdotuksia.
MUTTA! Mikä on vaativaa strategian teossa on strateginen ajattelu. Se, että kykenee näkemään erilaisia kehityslinjoja ja vaihtoehtoja ja pystyy niistä muokkaamaan strategisia-aikomuskonsepteja, tai intentionaalisia ja strategisia konsepteja, jotka näyttävät suuntaa mihin on mentävä.
Merellä kuka tahansa pystyy sanomaan, että käännetään purjeet tuuleen tai pistetään lisää kierroksia moottoriin, mutta jonkun on tiedettävä mikä on määränpää ja jonkun on tiedettävä paras reitti sinne ja jonkun on osattava päättää mikä on paras purjekoko tai kierrosluku, olosuhteisiin ja päämäärään suhteutettuna.
Strategia tuntuu mystiseltä juuri siksi, että useasti nykyhetken olosuhteet eivät tunnu oikeuttavan päätöksiä, joita tehdään strategian nimessä – kun luotsataan laivaa kohti päämäärää.
joulukuu 23, 2009 klo 01:39
Christina:
Tuo merenkäynti on hyvä vertauskuva. Myrkyisellä merellä selviytyminen vaatii kapteenilta erilaisia toimia kuin tyynellä ulapalla seilailu.
Selviytymisstrategiankin tulisi olla eri: siinä missä kauniilla säällä voi antaa mennä täysin purjein, niin myrskyssä voi olla parempi kääriä ne kasaan ja ottaa moottori käyttöön (mikäli sellainen on olemassa).
Uskon että moni firma menee nyt laman aikana konkurssiin vain siksi, että niiden johdossa seisoo hyviä tyynenmeren kapteeneja
tammikuu 11, 2010 klo 16:53
[...] Strategian perimmäistä olemusta metsästämässä « kjuuti. [...]
maaliskuu 25, 2010 klo 09:49
Strategia on viesti tietylle kohderyhmälle.
Eilen julkaistiin tutkimustulos, jonka mukaan vain 53 prosenttia suomalaisista näki yhteyden strategian ja toiminnan välillä. Mitä johtopäätöksiä tuloksesta pitäisi tehdä? Onko viesti ollut huonolaatuinen?
Se on osatotuus, mutta suurempi selittäjä on viestin ja kohderyhmän yhteys. Olen itse työskennellyt organisaatiossa, jonka operatiivisen toiminnan osuus yrityksen arvosta ylitti hiukan keskioluen prosentit (n 5%). Tämä tarkoittaa sitä, että ei henkilöstön tarvitsekaan ymmärtää strategiaa. He eivät enää ole strategian subjekti, vaan objekti.
Johto osaa kyllä viestiä strategian hallitukselle, sijoittajille, partnereille ja medialle. strategiaviestillä lunastetaan mandaatti tehdä joukko radikaaleja temppuja.
Tarvitaan strategioiden uuslukutaitoa!
Wanha Dynamo
kesäkuu 2, 2010 klo 10:51
“Eilen julkaistiin tutkimustulos, jonka mukaan vain 53 prosenttia suomalaisista näki yhteyden strategian ja toiminnan välillä.”
Mikähän tutkimus on tässä kyseessä, olisi mukava lukaista. Strategia puhuttaa…